Upea turistiviikonloppu

Norjalaisen äiti oli muutama viikonloppu sitten Budapestissä ja vietimme todellisen turustin viikonlopun. Perjantaina kävimme syömässä Oktober 6. utcalla TG Italiano -nimisessä ravintolassa, jossa söin näitä valkosipulisimpukoita, jotka olivat todella herkullisia ja muistuttivat Brysselin ihanista simpukkaillallisista! :)

Lauantaina kuljimme ympäri Pestiä ja kiipesimme St. Stephen's Basilican näköalatornille, josta avautuivat upeat näkymät. Portaita oli kiivettävänä 302. Myös kirkko on kaunis ja harras tunnelmaltaan, vaikka siellä paljon turisteja pyöriikiin.

Nautimme välipalaksi jätskit, jotka muotoillaan kauniiksi "ruusuiksi".

Otimme ratikan Deak Ferenc tériltä kaupungin suurimpaan kauppahalliin, jossa on myynnissä kaikkea paprikajauheesta, pähkinöistä ja matkamuistoista tuoreisiin hedelmiin ja lihaan.

Kävelimme Váci utca -kävelykatua pitkin pieniä ostoksia tehden ja söimme lounaan Central Káveházilla eli "keskus kahvitalossa". Maistelin ekaa kertaa ilmeisen perinteisen lihaisan "Hortobágyi palacsinta" eli tavallaan letun lihatäytteellä ja kuivatuilla sipuleilla ja ruskealla kastikkeella. Jälkkäriksi söin Sacher-kakkua... :)

Pidimme parin tunnin lepotauon, jonka aikana lueskelin vähän microbiologiaa. Illalliselle menimme Norjalaisen yhteen lempiravintoloista: Pampas-pihviravintola, jossa pihvit ovat Pihvejä isolla p-kirjaimella.

Sunnuntaina olikin sitten Budan vuoro ja taivalsimme hyvillä lenkkareilla kilometritolkulla. Kävimme mm. Fisherman's Bastionissa, jossa joimme glögit muurin harjalla ja nautimme upeista maisemista.

Taivalsimme Budan linnaan ja näimme paljon kauniita viritelmiä.
 

Söimme lounaan "Pestin ensimmäisessä struudeliravintolassa" eli "Első Pesti Rétesházissa". Söin perinteisen unkarilaisen gulassikeiton.

Pidimme taas ruokatauon ja illalla söimme lempiravintolassani Dyonomoksessa, joka on ihana kreikkalainen ravintola.

Iltaisin ihastelimme Tonavan valaistuja rantoja.

 

Sain tuliaiseksi aitoa Norjasta herkkua; Mjelke chocolade on todella koukuttava maultaan! Sain myös lentokentältä löytynyttä suomalaista Panda-lakua. Oli ihanaa viettää kunnon turistiloma ja tuli syötyä ihan huolella ja tosi hyvin! Näillä muistoilla jaksaa taas! :)

Takaisin kerrossängyn paikalle - Viikonloppu Suomessa

Kävin viime viikonloppuna Suomessa lievittämässä koti-ikävää ja täyttämässä Suomi-kaappia kahvilla, suklaalla ja ruisleivällä.

Lensin jo torstai-iltana suomalaisen koulukaverini kanssa Norwegianilla koulupäivän päätteksi. Äiti haki kentältä ruusukimpun kanssa ja oli tosi outoa ja ihanaa ajaa pimeää Kehä 3:sta äidin kanssa. Lentomatka on vain reilu 2 tuntia, mutta siinä ajassa hypätään niin eri maailmaan Budapestin keskustasta kirjojen, muistilappujen, luentojen ja tenttipaineiden keskeltä Suomen täysin erilaisiin kuvioihin. Suomeen paluu saa minut yleensä miettimään lapsuuttani ja elämän polkuja ja kaikkea, mitä on sattunut ja tapahtunut ja miten aina kuitenkin palaan kotiin.

Kotiin päästyämme juttelimme pitkään äidin ja isän kanssa ja annoin vähän myöhässä isänpäivä- ja synttärilahjat.

To-pe yönä menin nukkumaan kahden jälkeen ja havahduin ajattelemaan, että nukuin Serpaeemelin, vanhemman pikkuveljeni entisessä huoneessa patjalla (veljeni on muuttanut pois kotoa ja vei sängyn mukanaan) samassa kohdassa, jossa oli 90-luvulla kerrossänky, jonka ylävuoteella nukuin. Tuosta kerrossängyn yläpaikalta tulin alas lievän aivotärähdyksen saaden 6- tai 7-vuotissyntymäpäiväni. Mietin yöllä, millaisen matkan olen kulkenut tuosta samasta kohdasta pikkutytöstä, aikuisuutta ja vastuuta odottavasta lapsukaisesta aikuistuvaksi nuoreksi opiskelijaksi.

Perjantain luin kotona mikrobiologiaa, josta minulla on testi tällä viikolla. Aamulla katsoin telkkaria, poltin takkaa ja join kahvia lempimukistani sohvalla.

Seurasin tarkkaan ilmaa ikkunastasta, ja kun huomasin kauan odottamani valkoisen ensilumen alkavan leijailla taivaalta, puin lämpimästi päälle ja kiiruhdin ulos. Oli taianomaista kuulla lumihiutaleiden leijailevan taivaalta ja tuntea niiden laskeutuvan poskille.

Myöhemmin jo paksumman lumipeitteen laskeuduttua lähdin kävelylle lähimetsään, jossa olen lenkkeillyt edesmenneenn Pepi-koiramme kanssa jo vuosia ja joka oli myös ala-astekoulumatkani. Tuntui kuin olisin heittäytynyt johonkin elokuvan keskellä taikametsään.

Kävin myös tervehtimässä isovanhempiani. Erityisesti iloitsin ukkini näkemisestä, joka sairasti vakavasti syksyllä ja uskoin hänen pääsevän jo "toiselle puolen"; ukki kuitenkin tunnetaan mummin kanssa "Pohjois-Karjalan sisukkaina sisseinä" ja ukki taisteli taas kerran itseni sairaalasta palvelutaloon.

Lauantaina ajoimme koko perheen voimin katsomaan RUK:ssa olevaa veljeäni tutustumispäivänä. En päässyt vanhemman pikkuveljeni vastaavaan tutustumispäivään pari vuotta sitten, joten oli kiva vihdoin nähdä Hamina! Vietimme todella arvokkaat 3 tuntia yhdessä veljeni tupaan tutustuessa, ravintolassa Haminan keskustassa ja sotkussa.

Lauantaina kävin taas moikkaamassa mummia ja ukkia ja vierailin ekaa kertaa Serpaeemelin uudessa kodissa. Jännää, miten pikkuveikasta on kasvanut vastuuta itsestään kantava nuori mies! Nurse Plussan kanssa kävimme pitkän iltalenkin lapsuudenkotini ympäristössä, mm. Espoon tuomiokirkon pihalla. Kuljimme Espoon joen rantaa pitkin ja ohitimme "Röllimetsän", jossa kävimme eskarin kanssa retkellä melkein 20 vuotta sitten. Muistan vieläkin, että tutkimme sammalia ja söin ruisleivän, joka maistui ekaa kertaa hyvältä - oli varmaan nälkä.

Vietin ihanan koti-illan lauantaina vanhempieni ja Nurse Plussan kanssa äitini herkkuruokia syöden ja Putousta katsellen. Tavallisista, suomalaisista asioista vaan voi nauttia niin paljon enemmän (tai ainakin huomata ne) kun käy välillä kauempana.

Sunnuntaina sain kylään Nurse Plussan lisäksi vielä toisen parhaan tyttökaverini, Aluetieteilijän. Neljäs puuttui, mutta vielä me saamme kaikki kasaan :) Ystävyys on jotain niin ihmeellistä. Jakaminen - niin ilojen kuin surujen - antaa arkeen voimaa, ja erityisesti naurun voima tuli taas todettua todeksi.

Kaiken kaikkiaan ihmettelen elämää. Ja erityisesti elämän polkuja ja noiden polkujen varressa kohtaamiamme ihmisiä. Miten jotkut jäävät niin syvästi rinnalle. Miten syvä luottamus ja kunnoitus voi vallita.

Ajomatkalla kentälle radiossa soi Samuli Edelmannin Mahdollisuus-laulu Edelmannin uudelta levyltä. Kentälle vienyt äiti ja minä taisimme molemmat liikuttua puhuttelevista sanoista liittyen vanhemmuuteen ja myös lapseen ja lapsen elämän polkujen etsintöihin kaukana ja lähellä.

https://www.youtube.com/watch?v=OIWYJmcCEGo

"viimein päivä koittaa kun
hyvästellään vaikka nähdään vastakin
maailmalla tuuli käy
yhtä voimakas kuin voima silmissäs
rajuilmaa
mä en pysty karkottamaan
hyvät päivät
sinä itse paistamaan saat

lähdetkö kauas
meetkö niin pitkälle
kuin kotoas vain voit
kuinka sun käy
ihminen hauras
vielä sun itkus öisin korvissani soi
ja vaikka joskus vaarallinen
on matka silti ihmeellinen
mahdollisuus

otat ensiaskeleet
varovasti
tunnustellen
kaadut nouset ylös taas
yhä uudelleen
ja ymmärrät sen
pienet kolhut
suuret murheet
käsikkäin käy
kanssa riemun
oivallusten suurimpien

lähdetkö kauas
meetkö niin pitkälle
kuin kotoas vain voit
kuinka sun käy
ihminen hauras
vielä sun itkus öisin korvissani soi
ja vaikka joskus vaarallinen
on matka silti ihmeellinen
mahdollisuus

vanha huoneesi on jäänyt ennalleen
ovensuusta katon reunukseen
palatessas kaikki näyttää pienenneen"

Nyt takaisin lukuihin näistä avautumisista... :)

Joulua odotellessa...

Viime viikonloppu oli siis pitkä ja se meni kotona lukiessa, Suomen koti-ikävää lievittäessä parhaan suomalaisen ystäväni kanssa ja IKEA:n reissulla. Tein vielä tänään sunnuntaina uuden IKEA:n reissun ja aikamoiset herkkupäivät ovat meneillään: suklaakakkua, pipareita, erilaisia glögejä, lohta, pohjoismaalaisen makuun paahdettua (="tavallista") kahvia, suklaata, lakritsia, lihapullia, mustikka- ja puolukkahilloa... Ostin myös tänään kaikenlaista joulurekvisiittaa. Joulua odotellessa siis... 

 

 

 

Viime viikon immunologian koe meni varmaankin ihan hyvin, tulokset saamme vasta ensi viikolla. Kokeella on merkitystä myös joulun tienoilla oleviin kokeisiin, joten sikäli tärkeä koe.

EKG:n tulkinta koe meni myös lopulta ihan kivasti, vaikka ensiksi nähdessäni huonosti printatun, ilman millimetriruuduttoman paperin meinasi epätoivo iskeä enkä malttanut katsoa kaikkia kytkentöjä ja annoin vähän paniikkivastauksen, joka oli väärä. Selvitin kuitenkin oikean vastauksen, kun maltoin katsoa kaikki kytkennät läpi. Opin siis aika tärkeän jutun kantapään kautta: katso koko paperi läpi ennen johtopäätöksiä...

Patologiassa oli vaikein ruumiinavaus tähän mennessä. Avasimme muutaman päivän ikäisenä kuolleen keskosen, jolta löysimme kolme yleisintä epämuodostumaa sydämestä.

Sisätautien harjottelussa saimme Norjalaisen kanssa potilaan haastateltavaksi ja tutkittavaksi. Potilas sattui puhumaan englantia, mikä teki kommunikoinnista hyvin erilaista ja helpompaa. Potilaalla oli leukemia, jota on yritetty parantaa monin eri keinoin tuloksetta, mutta hän jaksoi olla positiivinen ja hänn kanssaan oli helppo harjoitella haastattelun tekoa.Varmuus ja tekniikka ruumillisen tutkimuksen tekemiseen on noussut kovasti. Nopeastihan tämä lukukausi on mennytkin - reilusti yli puolet lukukaudesta on jo mennyt!

Nyt kun immunologian ja EKG:n kokeet ovat takana, aion keskittyä lähinnä patologian ja mikrobiologian opiskeluun. Mikrobilsassa alkaa bakteerien ja niiden ominaisuuksien pänttääminen.

Unkarissa kuohutti ja aiheutti muutaman valtavan mielenosoituksen kotikaduillani pääministerin Orbánin hallituksen Suomessakin uutisoitu ehdotus ns. nettiverosta, jossa jokaisesta siirretystä gigasta joutuisi maksamaan. Tämä koettiin rajoittavan sananvapautta, koska suurin osa Orbánin hallituksen vastustajista toimii netissä. Onneksi ehdotus vedettiin takaisin. Saan elää aika jänniä aikoja Unkarissa, vaikken hirveästi täällä politiikkaa seuraakkaan.

Päätin, etten vietä Halloweeniä. Tänä vuonna on taas kuolema vienyt ihmisiä läheltä. Sytytin jokaiselle "läheltä menneelle" kynttilän ja toivon hartaasti tapaavani heidät kaikki vielä. 

Kävin tänä viikonloppuna leffassa sekä perjantaina että lauantaina. Perjantaina kävimme katsomassa isolla porukalla Draculan, jonka totesimme olevan "paras huono elokuva vähään aikaan". Lauantaina katsoimme parhaan norjalaisen ystävättäreni kanssa todella oudon Gone Girl -nimisen elokuvan, josta en ollut selvittänyt mitään etukäteen. Poppari ja Candy King -kiintiöt tulivat täyteen :D

Sunnuntaina kävin kotikirkossani ja toisella IKEA:n reissullani. Kokkailin IKEA:sta "nostettua" lohta valkoviinikastikkeessa ja kyllä maistui! :)

 

Huomenna takaisin lukujen pariin! :) Ihana viikonloppu ilman koulustressiä takana!