Vähän kipeänä, mutta menossa

Moni koulukaverini on ollut kipeänä ja nyt tuli minun vuoroni. En ole ollut kuumeessa, vaan minulla on lähinnä nenä tukossa ja kurkku kipeä. Sain Norjalaiselta kukkakimpun parantuakseni :)

Aloin viime vuonna tilaamaan ruokaa netistä Tescon kautta. Se kuulostaa kalliilta ja elitistiseltä, mutta se on oikeasti edullista ja käytännöllistä. Kotiinkuljetus maksaa n. euron ja osa tuotteista ovat halvempia netissä. Lisäksi sitä kautta saa kunnon tuoretta lihaa, vihanneksia ja kasviksia. Lähikauppani on Budapestin keskusmetroaseman vieressä ja ilmeisesti hyvän sijainnin myötä kauppa ei juuri panosta laatuun ja joskus kaupasta ei ole löytynyt yhtään tuoretta, syömiskelpoista hedelmää, joten tämä on todella ollut pelastus.
Nyt tilaan ostokset kerran viikossa, enkä lankea herkkuostoskeluun kaupassa käydessäni :)

Sisätautien tunnilla haastattelin elämäni ekaa kertaa yksin potilasta unkariksi. Oli tosi rohkaisevaa huomata, miten paljon pystyin kommunikoimaan unkariksi, vaikka paljon meni myös ohi potilaan ollessa todella puhelias ja vajaan kielitaitoni takia. Sisätautien tunneilla tapaamme siis potilaita, haastattelemme ja tutkimme heitä ja harjoittelemme käytännön lääkärin diagnosointityötä hematologian osastolla.

Olemme alkaneet tehdä muutaman ystävän kanssa "something on Wednesday". Keskiviikkona monella kaverillani on minun tapaani koulua klo 8-19 ja olemme illalla todella väsyneitä, mutta nyt olemme päättäneet kääntää keskiviikot rentouttavaksi päiväksi tekemällä jotain kivaa keskiviikkoiltaisin. Tavoitteenamme on tehdä uusia asioita Budapestissä ja oikeasti oppia kotikaupunkiamme, koska tähän mennessä opiskelu on vienyt kaiken ajan ja energian. Nyt päätimme, että on aika alkaa tehdä juttuja Budapestissä! Tähän mennessä olemme käyneet syömässä Oktogonin lähellä The Big Fish -nimisessä ravintolassa fish&chipsejä ja tällä viikolla kävimme lempiravintolassani, joka on Tonavan rannalla oleva kreikkalainen ravintola Dionysos, jonka nettisivujen virtuaalikierrolta voi bongata minut ja Norjalaisen ystävänpäivän vietossa tänä vuonna :)

Kotiinpalatessamme näimme tulella taiteilevan pariskunnan.

 

Perjantai-illalla luin kotona patofysiologiaa ja kävin Deak Ferenc térillä olevassa kirkossa konsertissa. Satuin näkemään perjantaina koulusta kotiin tullessa n. 30 nuoren a cappella -kuoron esiintymässä kadulla ja he mainostivat esiintyvänsä illalla viereisessä kirkossa. Niinpä menin kuuntelemaan tuota ja muutamaa muuta kuoroa, joista osa oli Ruotsista ja osa Unkarista. Kuorot esittivät todella upeita lauluja.

Illalla katsoin Vain elämää ja kaipasin kotiin rakkaiden luokse. Vaikka täällä on kaikki tosi hyvin, on silti vaikeaa olla erossa perheestä ja ystävistä 9 kuukautta vuodesta.

-Suvi

"Loma" Szentendressä

Vietimme viikonloppuna vapaapäivän Norjalaisen kanssa Szentendre-nimisessä kaupungissa, joka sijaitsee vain vajaan 20 km päässä Budapestistä. Szentendren sanotaan olevan Unkarin yksi kauneimmista kaupungeista ja se onkin yksi suosituimpia turistikohteita varsinkin kesäisin. Olin pitkään halunnut vierailla tässä pikkukaupungissa ja nyt tuli oikea aika sille :)
Pihiä opiskelijaa tyydytti junalipun hinta opiskelija-alennuksella ja Budapestin seutulipun omaavalle: naurettavat 155 Unkarin forinttia eli n. 60 senttiä.

Tämä kartta osoittaa, miten vaikea englannin kieli voi olla :)

Kaupungin keskusta löytyi nopeasti ja kävimme turisti-infosta hakemassa viimeisen englannin kielisen kartan ja muutamia postikortteja.
Hyvä ystävämme oli suositellut muutamia "pakollisia paikkoja" ja tästä niistä muutama, joissa kävimme:

1) Suklaapuoti, jossa vietimme paljon aikaa. Jos ryhtyisin yrittäjäksi, perustaisin samantyylisen kaupan.
Löysimme muutamia superherkkuja.

 

2) Marsipaanipuoti, josta bongasimme tämän Mikki Hiiren, joka painoi muistaakseni 96 kg ja oli tehty täysin marsipaanista.

 3) Joulukauppa. Emmä ostaneet mitään, mutta joululaulut ja joulumuseo saivat jo odottamaan joulua... :) Museoon oli kasattu joulukoristeita ja -perinteitä eri vuosisadoilta ja -kymmeniltä. Keskimmäisessä kuvassa eri juomabrandeja, joilla on koristeltu kuusia.

4) Labirintus-ravintola, jossa söin yhden elämäni parhaimman (ja valkosipulisimman) illallisen. Illan päätteeksi kävimme vielä ravintolan 200 vuotta vanhassa kellarissa viinin maistajaisessa. Opimme paljon Unkarin viinikulttuurista, joka on hyvin vanha ja omalaatuinen, muttei kovinkaan tunnettu muualla Euroopassa.

Lisäksi istuimme pitkään Tonavan rannalla ja kiertelimme erilaisissa liikkeissä. Ostin jonkin verran unkarilaista käsitaidetta. Lounaan nautimme turistiravintolassa keskusaukiolla. Ravintola oli hyvin pohjoismaalaisten miehittämä, sillä ympärillämme oli vain ruotsalaisia, suomalaisia ja norjalaisia.

Illalla missasimme junan kahdella minuutilla, koska olin ilmeisesti katsonut väärän päivän aikatauluja, ja koska alkoi olla myöhä ja olimme väsyneitä, päätimme ottaa taksin, jotka ovat Unkarissa todella halpoja. Keskustaan saapuessamme taksikuskia odotti yllätys, sillä The Chain Brigde oli suljettu emmekä päässeetkään autolla kätevästi Tonavan yli. Pyysimme kuskia jättämään meidät Budan puolelle ja niinpä kävelimme Tonavan illan upeissa valoissa kävelykaduksi muutetun "ketjusillan" yli. Keskustassa oli alkanut juuri sinä päivänä Oktoberfest, joten kävelimme Andrássy útia (yksi Budapestin pääkaduista ja ihana bulevardi), joka oli muutettu vilkkaan autotien sijasta pikkukojuja täynnä olevaksi festivaalialueeksi.

Szentedren lomapäivä oli rentouttava! :)

Kirjastoelämää

Olen palannut takaisin lempikirjastooni Kalvin térillä. Kirjasto on nimeltään Fővárosi Szabó Ervin Könyvtár ja ihan ko kotionsa palais :)
Täässä pari kuvaa, miltä kirjasto näyttää ulkoa, eri lukusaleja ja minä opiskelemassa EKG:n lukemista :) Mun lemppareita on nää mahtipontiset kattokruunut!
Kyllä tällasessa ympäristössä opiskella kelpaa.
Hyvää viikonloppua! :)
-Suvi

Melkein jo arkea

Ensimmäinen kouluviikko meni (niin kuin olettaa saattaa) tosi nopeasti, vaikka päivät olivat pitkiä. Nyt alkanut 2. viikko tuntuu sikäli keveämmältä, että tietää etukäteen mihin osoitteeseen, rakennukseen, kerrokseen ja luokkaan on matkalla ja minkälainen opettaja kurssilla on. Viime viikolla kokoustimme suomalaisten lääkisopiskelijoiden kanssa perustamamme FiMSAn (Finnish Medical Student Association in Hungary ry) hallituksen kanssa ja suunnittelimme tämän syksyn ja ensi vuoden tapahtumia. Ekalla viikolla luvut jäivät vähemmälle käytännön asioita järjestäessä.

Viikonloppu meni lähinnä levätessä ja kirjastossa vietin muutaman tunnin perjantaina koulun jälkeen ja sunnuntaina messun jälkeen. Leivoimme lauantaina sämpylöitä viikolle eväiksi Norjalaisen kanssa, koska päivät ovat niin pitkiä ja tiiviitä, että on hyvä olla mukana helppoa naposteltavaa, esim. porkkanoita ja appelssiineja valmiiksi paloiteltuna boxissa.

Jouduin tiputtamaan "apuopettajuuteni" aikataulusyistä, mikä harmitti ensin, mutta tälle ei nyt mahtanut mitään. Toivottavasti ensi vuonna sitten. Muuten koulun aikataulu tuntuu ihan mukavalta ja aineet ovat todella mielenkiintoisia. Sisätaudeissa olemme oppineet auskultoimaan, perkussoimaan (onkohan suomeksi käännettynä oikein "percussion" :D ) ja palpaation tekemistä. Patologiassa tällä viikolla meillä oli nuorena kuolleen naisen ruumiinavaus. Patologiassa käytämme aikaisempia opintojamme anatomiasta, biokemiasta ja fysiikastakin hyödyksemme ja opimme monia asioita tarkasti solutasolla, esim. miksi papilloomavirus aiheuttaa kohdunkaulansyöpää. Patofysiologiassa olemme aloittaneet EKG:n ymmärtämistä. Immunologia ja mikrobiologia vaikuttavat paljon mielenkiintoisemmalta kuin olin kuvitellut. Nyt opiskelemme perusasioita bakteereista ja tulehduksista, mutta pian sekin taitaa mennä pänttäämisen puolelle pikkuyksityiskohtia opetellessa.

Viikonloppuna eläinlääkiksessä opiskeleva suomalainen tyttö piti tupaantulijaiset ja oli tosi kiva tavata eri syistä Budapestiin tulleita suomalaisia nuoria ja myös eläinlääkisläisiä, jotka opiskelevat siis eri koulussa. Meidän piti mennä kuuluisille viinifestivaaleille Budan linnaan, mutta täällä on satanut koko viikonlopun, joten jätimme sen väliin.

Kuuntelen jo nyt toistolla Olen suomalaista Kansalaisten esittämänä (https://www.youtube.com/watch?v=v7ch4mJ51CA) eli koti-ikävä ehtii vielä hyvin kehittyä syksyn aikana. Kaikki on hyvin ja arkinen aherrus alkaa tällä viikolla.

-Suvi

3. lukuvuosi on käynnissä!

Koulu alkoi maanantaina klo 8 sisätautien luennolla. Menimme suoraan asiaan ja käsittelimme potilaan tutkimista, anamneesin tekemistä ja monia muita käytännön tärkeitä asioita. Tiistaina minulla oli ensimmäinen sisätautien praktikaali. Näillä tunneilla työskentelemme siis valkotakit päällä ja stetoskoopit kaulassa sairaalassa pienryhmissä ja tulemme oppimaan käytännössä, miten potilaskohtaamiset menevät ja nyt pitäisi alkaa osata unkaria. Onneksi olen lukenut sitä, mutta kerrattavaa riittää.

Maanantaina patologian luennolla tapahtui jotain kauan odotettua: opettaja kutsui meitä kollegoikseen. Unkarissa ensimmäiset pari vuotta ei voida puhua kollegiaalisuudesta lääkäriopettajien ja lääkisoppilaiden kesken toisin kuin Suomen lääkiksissä vaikuttaa olevan. Nyt opettajien asenne on hyvin erilainen ja tuntuu tosiaan kuin olisimme kollegoita. Patologian praktikaalissa näimme pari päivää sitten kuolleen naisen ruumiinavauksen. Näemme joka viikko vähintään yhden ruumiinavauksen eli autopsian, jossa patologien pitää selvittää potilaan kuolinsyy. Koulussamme tarjotaan paljon kahden ensimmäisen vuoden aikana dissektioita eli opetustarkoitukseen kauniisti preparoituja ruumiita, mutta tämä autopsia tuntui tosi erilaista, kun ruumiit ovat niin tuoreita eikä niitä ole säilötty formaldehydiin.

Immunologian ja mikrobiologian aiheet vaikuttivat mielenkiintoiselta, vaikka ensimmäiset luennot olivat lähinnä alojen historiaa ja perustietoja. Unkarissa minulla jatkaa sama ihana opettaja. Jo tässä vaiheessa voi sanoa, että ero 2. ja 3. vuoden välillä on iso. 2. vuonna olimme yhdellä kampuksella ja paljon vähemmän kuin nyt. Nyt juoksemme ympäri kaupunkia ja koko päivän. Tavallisen koulun lisäksi pääsin fysiologian "apuopettajaksi" ja olen siis apuna fysiologian praktikaaleissa 2.vuoden opiskelijoille. Päivät ovat siis pitkiä, mutta aiheet ovat onneksi todella mielenkiintoisia! Onneksi loppuviikon päivät ovat lyhyempiä, jotta kirjastossa istumiseen jää aikaa :)

Tuntuu uskomattomalta, että tulin Budapestiin vasta toissapäivänä. Päivät ovat olleet täysiä ja tekemistä tulisijan tarkajien kotiin päästämisestä kirjojen myyntiin on riittänyt. Asunnossani kävi siis valtion lähettämä tarkastaja, joka tarkisti, etten ole tehnyt luvatonta tulisijaa, joita jotkut ilmeisesti kyhäilevät aiheuttaen häkämyrkytysvaaraan myös naapureille. Olen myynyt vanhoja kirjojani sekä nämä kaksi kalloa, joista on ollut helppo opetella kallon sisäisiä yhteyksiä ja osia.

Tapasimme eilen maanantaina muiden suomalaisten opiskelijoiden kanssa ja jaoimme neuvoja alemmille vuosille, mitä kirjoja kannattaa käyttää ja miten opiskella. Meitä on pieni, mutta tosi ihana ja perheenomainen porukka suomalaisia opiskelemassa sekä lääkiksessä että eläinlääkiksessä.

Sää on ollut hiostava ja olen pukenut aivan liian lämpimiä vaatteita joka päivä. Moni kulkee minishortseissa ja topissa ja varsinkin julkisissa lämmön todella tuntee, mutta toisaalta ihanaa, että kesä jatkuu vielä! :)

-Suvi

Uusi lukukausi, uusi blogi

Kirjoitin omille, nyt jo "lopetetuille" nettisivuilleni ensimmäisestä lukuvuodestani Budapestissä, Semmelweisin yliopistossa ja pidettyäni yhden välivuoden kirjoittelusta, totesin, että haluan jatkaa blogin pitämistä. Niinpä kyhäsin tämän blogin ja alan päivittämään kuulumisiani tänne :)

Lyhyesti siis tähän asti koetuista lääkisvuosistani:
Aloitin opiskelun Semmelweisissa syksyllä v. 2012. 1. vuosi meni opetellessa miten, milloin, kuinka paljon ja kenen kanssa opiskella. Opiskelimme kaikenlaista sekalaista, kuten anatomiaa, histologiaa, kehitysoppia, unkaria, fysiikkaa, kemiaa, biokemiaa, sosiologiaa, kommunikaatiota, statistiikkaa ja tutustuimme jonkin verran eri sairalaaloihin ympäri kaupunkia. 1. vuosi hujahti nopeasti uuteen kouluun, kaupunkiin, ihmisiin - kaiken kaikkiaan uuteen elämään tutustuessa.
2. opiskeluvuotena opiskelimme vain anatomiaa, histologiaa, kehitysoppia, fysiologiaa, unkaria ja biokemiaa. Oppitunteja oli ehkä vähemmän, mutta opiskeltavaa sitäkin enemmän.
Erityisesti neuroanatomian opiskelu 2. vuoden syksyllä tuotti vaikeuksia, joiden pelkäsin kaatavan opintoni. Vaikeuksista selvittiin ja neuroanatomia on edelleen lempiaiheeni anatomiassa, vaikka niin vaikea onkin. Keväällä meillä oli kaikesta siihen mennessä opitusta loppukokeet, jotka olivat henkisesti ja fyysisestikin (vähien yöunien, istumatuntien ja stressin aiheuttamien oireiden takia) todella raskaat. Kokeet menivät kuitenkin lopulta hyvin ja pääsin Suomeen juhannukseksi niin kuin edellisenä vuonna. Kesän olin töissä Laakson sairaalassa osastonsihteerinä neurologisella ja ajatukseni mahdollisesta erikoistumisesta neurologiaan tai geriatriaan vahvistui. Saa kuitenkin nähdä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Huomenna alkaa 3. vuosi. Tiedossa on pitkiä koulupäiviä, mutta nyt alkaa koko opiskelun odotettu ydin: sairauksien ja niiden hoidon opiskelu. Ensimmäiset pari vuotta opiskelimme hyvin prekliinisesti terveitä ihmisiä (kuolleita tosin paljon dissektoiden)ja nyt päästään asiaan: patologiaan, immunologiaan, mikrobiologiaan, sisätauteihin ja patofysiologiaan. Odotan uutta lukuvuotta innoissani. Vuodesta tulee varmasti haastava, mutta myös palkitseva. Näiden parin vuoden aikana kirjastot ovat tulleet tutuiksi ja odotan oikeastaan jo paluuta niihin. Ihana palata myös kotiini, jossa olen asunut koko opiskelujeni ajan ja nähdä vanhoja ystäviä.

"Borta bra men hemma bäst" on hieno sanonta ja muokkasin siitä nyt omaan elämän tilanteeseeni sopivan; nautin elämästäni Budapestissä valtavasti. Kiitos blogin nimen keksimisestä Norjalaiselle ja Nurse Plussalle :)

-Suvi